Hyvää Joulua!

Jouluaatto alkaa meillä olla jo pulkassa, ja ollaan kaikki onnellisia ja vatsat pullollaan. Kävimme siis tänään lahjakierroksella niin mun kuin Saminkin vanhempien luona, ja tytöt pääsivät kunnolla lahjojen avaamisen makuun! Jouluruuan olinkin kokkaillut itse kotona, mutta tyttöparat eivät enää jaksaneet edes kinkkua kerjätä... On ihanaa nähdä, miten kunnon aamulenkki ja kyläreissut väsyttävät koirat ihan totaalisesti, vaan ainakin niillä on ollut ihan yhtä kiva päivä kuin meilläkin :)

Tarton lonkkakuvat!

Vaikka tänään onkin perjantai kolmastoista ja Seija -myrsky riepottelee, suuntasin Tarton kanssa Liedon pieneläinklinikalle. Olin siis varannut ajan rokotuksille ja lonkkakuville. Olen pari päivää jo ehtinyt jännittää hurjasti kuvien tuloksia, enkä jännitykseltäni huomannut edes eläinlääkärin antaneen Tartolle nukutuspiikkiä ennen kuin se lysähti jalkoihini, heh.

Kuten kuvasta näkyy, Tarton lonkat ovat täysin terveet <3 Meinasin purskahtaa itkuun, kun tajusin, että ensimmäistä kertaa minulla on koira, jolla on terveet lonkat! Myös kyynärät ovat kunnossa ja nivelet terveet, mutta kuvassa näkyy molemmissa tassuissa pieni varjo. Eläinlääkäri arveli sen olevan vain varjo lihaksista, mutta pahimmassa tapauksessa kyseessä olisi luupiikki. Ell ei sitä kuitenkaan pitänyt todennäköisenä, mutta ehkä jossain vaiheessa käyn varmuuden vuoksi ottamassa kuvat vielä uudelleen. Jokatapauksessa olen niin onnellinen nyt, kun mitään ikävää ei löytynyt, ja tämän perusteella Tarto on luustoltaan ihan terve!

Tarto itse oli koko visiitistä äärimmäisen närkästynyt, ja koko paluumatkan se ulvoi ja ulisi ihan tokkurassa :D Eläinlääkäri antoi vielä palautetta Tarton rakenteesta, ja totesi, että vaikka sillä olisi lonkissa ollutkin vikaa, se on niin jäntevä ja kevytrakenteinen ettei nivelet kovin helposti ala oireilemaan. Myös Tarpan lihaksikkuus sai kehuja, joskin painoa sillä oli vain 24 kiloa :) Jeeejeeeejeee <3

Onnea Lollero!

Loppuvuosi on meille pelkkää juhlaa, kun Tartolla, mulla, Kintaalla ja Lolalla on kaikilla synttärit. Tänään on sitten Lolan 5 -vuotispäivä. Alunperin mulla oli tarkoitus mennä agilityhallille molempien kanssa niin, että Lolakin olisi päässyt vähän leikkimään esteillä, mutta se on nyt pari päivää ontunut etutassuaan, enkä sitten uskaltanut ottaa mitään riskejä. Huonoa tuuria tuntuu kyllä riittävän, ensin Lolalla meni takajalasta kannuskynsi eikä se tahtonut millään parantua. Etutassussa on kuitenkin kynnet ja anturat ihan ehjiä, eikä se aristakaan mitään kohtaa, joten en osaa yhtään sanoa, mikä ontumisen aiheuttaa. Nyt on sitten juoksulenkit ja muukin ulkoilu ollut vähän tauolla, toivottavasti vaivat helpottaisivat nopeasti, että päästäisiin jatkamaan kaikkea tekemistä! Nyt kun liikunta on pannassa, päivä onkin mennyt kotona herkkujen parissa :) Se ei Lolaa ainakaan haittaa, sille on jopa tullut pari toivottua lisäkiloa eikä sen luut enää törrötä...

Kintaan syntymäpäivä!

Pitkän työ- ja kouluputken jälkeen on ihanaa viettää vapaata viikonloppua, varsinkin näinkin tärkeää juhlapäivää viettäessä - tänään on nimittäin Kintaan kolmevuotissyntymäpäivä :) Mitään kovin suuria juhlallisuuksia ei ole luvassa, mutta ainakin Kinnas on päässyt jo ulkoilemaan ja syömään noutoruokaa (chilikatkarapuja tietenkin :D).

Kintaan, ja ylipäätänsä kissan hankkiminen tehtiin kotona vaikeaksi, mutta koska olin aina kissasta haaveillut, oli sen hankkiminen oman asunnon myötä prioriteetti numero yksi. Kirmix -kennelin Leenalla oli niihin aikoihin kissanpennut, eikä kenelläkään (lue= äidillä) ollut mitään sanottavaa, kun yksi pennuista oli aivan ilmiselvä tuleva Kinnas! Ja vaikka Kinnas ja Feta tulivat niin hyvin toimeen, en osannut edes kuvitella millaiset välit kissalla ja koiralla voi olla, ennen kuin Tarto muutti meille. Muutaman kuukauden karanteenin jälkeen ne alkoivat lämmetä toisilleen, ja nyt ne ovat aivan erottamaton pari. Jos Tarto on nukkumassa, Kinnas hyökkää surutta sen kimppuun, rummuttaa kuononpäätä ja ryntää häntä paksuna karkuun... Samaa tapahtuu myös toisinpäin, ja Lola -paran tehtäväksi jää kiivetä sohvalle närkästyneenä pois hullun parivaljakon tieltä. Sattuneesta syystä mulla ei siis aikaisemmin ollut mitään kokemusta kissojen kasvatuksesta, enkä nyt tiedä onko tämä ihan oppikirjan mukaan mennytkään, mutta hauskaa tuntuu Kintaalla ainakin olevan :)

Väärä hälytys

Tarto päätti yhtenä iltana aiheuttaa täällä taas täyspaniikin. Onneksi jälkeenpäin tilaanteet tuntuvat koomisilta, mutta silloin, kun on tilanne päällä ei kyllä naurata tippaakaan.

Käväisimme siis Samin kanssa Skanssissa ja jätimme tytöt kahdestaan olohuoneeseen. Jostain syystä ne ovat siellä paljon rauhallisempia kuin eteisessä (eikä Lollis käy kaivelemassa roskista, huoh) ja yhden huoneen sisältöä on helpompi kontrolloida kuin etsiä kaikki potentiaaliset itsemurhavälineet koko asunnosta. En kuitenkaan ollut ottanut huomioon sitä, että olohuoneen isossa vaatekaapissa on koirien ruoat, joita kyseisenä hetkenä oli noin 30 kiloa. Kaapin ovi on melko helposti avattavissa, kun sitä tönäisee se pompsahtaa auki, ja usein Kinnas löytyy ruokia rapistelemasta... Kun sitten tulimme kotiin, tytöt olivat yhtä nätisti kuin aina, eikä mikään viitannut siihen että mitään rikollista olisi tapahtunut. Lähdimme melkein samalla ovenavauksella läheiselle kentälle juoksuttamaan tytöt, enkä tässä vaiheessa huomannut, että kummankaan käytöksessä olisi mitään ihmeellistä.

Myöhemmin Sami ja Tarto menivät edeltä Samin vanhempien luokse, ja minä juoksin Lolan kanssa sinne perästä. Meidän juoksulenkin aikana Tarto oli alkanut läähättää, ja se oli ilmeisesti juonut jopa sen mittapuulla suuria määriä. Noin tunnin päästä tästä huomasin sitä silittäessä, että sen kyljet olivat levinneet ja vatsa turvonnut jättimäiseksi pinkeäksi palloksi. Tarto oli siis valehtelematta triplannut vyötärönympäryksensä. Onneksi arvasin mitä oli käynyt, soitin Tuhatjalkaan konsultaation (= oksennuta, seuraa tilannetta) ja tutkailin Tarton vointia. Sen käytös oli muuttunut tavallista rauhallisemmaksi ja se oli selkeästi levoton, mutta silti se hääräsi lelujen ja keppien kanssa ja kiusasi Lolaa. Syömisestä oli kuitenkin kulunut jo niin pitkä aika etten halunnut sitä enää oksennuttaa.

Kotona tarkastin ruokasäkit, ja toisesta oli selvästi syöty, mutta punnituksen ja päässälaskun jälkeen vain kilon verran. Koska Tarto ei ollut kakannut kertaakaan, minun oli pakko valvoa sen vieressä ja tietenkin olla lähtövalmiina vatsalaukunkiertymän vuoksi. Kolmelta yöllä Tuhatjalassa oli alkanut suuri leikkaus, ja seuraava mahdollinen peräruiskeenantoaika (:D) oli aamuviideltä. Neljän aikaan Tarto kuitenkin aloitti mahtipontisen piereskelyn, jonka seurauksena vatsakin alkoi sitten toimia. Nukkuminen jäi sen yön osalta kokonaan, mutta olin vaan tyytyväinen siitä, että ruoka tuli ulos ihan luonnollisesti eikä tarvinnut tehdä eläinlääkärireissua! Jälleen kerran olen siis syvästi kiitollinen siitä, että Turussa on päivystävä eläinlääkäriasema ja hoitajat vastailevat läpi yön huolestuneisiin kysymyksiin. En kuitenkaan haluaisi sen tulevan liian tutuksi...

Taas kerran täällä selvittiin säikähdyksellä, vaikka ymmärsin toki annoskoon selvittyä, ettei mitään suurta hätää voi olla. Ongelma ei siis ollut ruuan määrässä, vaan Tarton juomisessa, vesihän sai ruuan (ja koko koiran) turpoamaan. Nyt Tarppa onkin sitten taas omissa anorektisissa mitoissaan :D Jotenkin sekin on aika koomista, että Tarto oli syönyt vain kilon kuivamuonaa, vaikka kaapissa olisi ollut ruokaa vähän enemmänkin...

Viettitesti

Tarto ja Lola lähtivät eilen vanhempieni luokse hoitoon, kun synttärikahvittelujen jälkeen meillä oli tarkoitus siirtyä juhlimaan vähän vauhdikkaammin enkä halunnut tyttöjen häiriintyvän ihmisistä ja melusta kotona. Tartohan on varsinainen bile-eläin ja ottaa kaikki uudet ja vieraat ihmiset innolla vastaan, mutta Lola hieman stressaantuu. Oli kyllä koomista huomata, miten vahvasti Kinnas reagoi koirien lähtöön. Pari tuntia tyttöjen lähdöstä Kinnas vaelteli ympäri asuntoa ja maukui surkeana leikkikaveriensa perään :D Mukavaa nähdä omin silmin miten tottuneita eläimet ovat toistensa seuraan.

Tänään sitten hyppäsin äidin kyytiin ja ajoimme Vättiin Tarton viettitestiin. En ollut koskaan ennen kyseisestä testistä kuullutkaan, mutta facebookin mainoksen nähtyäni ehdin vielä saamaan itselleni paikan. Testissä tarkoitus on kartoittaa koiran viettitasoa, saaliskäyttäytymistä, puolustuskäyttäytymistä, puruotetta ja toimintakykyä. Testaajana toimi Timo Paavola.




Testi ei siis mennyt Tartolta aivan putkeen, se päätti maalimiehen nähdessään pelästyä ja lietsoi itseään koko ajan lisää. Normaalisti Tarton vetäessä tuollaisen shown päälle olisin vain pätkäissyt sitä hieman ja käskenyt sitä lopettamaan, jolloin se yleensä rauhoittuu heti. Testissä en kuitenkaan voinut sitä komentaa, ja oli kyllä mielenkiintoista nähdä miten pitkälle sen draamailu menee :D Maalimies oli kuitenkin taitava ja saikin Tarton sitten leikkimään. Lelusta Tarto oli kiinnostunut alusta asti, mutta tuo alun haukkuminen söi sen toimintakykyä kyllä hurjasti.

Palautetta saatiinkin sitten Tarton arkuudesta ja sen vaikutuksesta toimintakykyyn. Puolustaessa Tarto voisi olla itsevarmempi, ja puruote saisi olla kovempi. Saimme kirjallisen arvostelun, jossa kaikki osa-alueet arvioitiin numeroilla 1 - 5. Kaikilta muilta osa-alueilta Tarto sai arvosanaksi kolmosen, mutta toimintakyky tippui kakkoseen. Nuorempana Tartolla oli enemmänkin tuollaista turhanpäiväistä haukkumista, yleensä sellaisissa tilanteissa, joissa sille ei tuntunut olevan mitään järkevää selitystä. Melko paljon olen saanut sitä koulittua pois, mutta edelleen on vähän epäselvää miksi se joissain tilanteissa käyttäytyy noin. Tämänpäiväisen ulinakohtauksen luulen johtuneen yksinkertaisesti siitä, että Tarto oli väsynyt oltuaan yön poissa kotoa eikä se sitten ollut ihan kartalla siinä mitä tapahtuu. Sen enempää en Tarton "arkuudesta" jaksa huolestua, sitä piirrettä kun ei arjessa juurikaan näy.

Testissä Tarto koittaa ottaa minusta vähän tukea, mutta pystyy toimimaan sitten itsenäisestikin maalimiehen kanssa. Tartolle oli kuitenkin selkeästi hieman vaikeaa se, etten reagoinut mihinkään, ja se varmasti lisäsi sen epävarmuutta. Huomasin myös, että kun liina meni ihan kireäksi Tarton hyppiessä lelun perään, se otti pätkäisyn kai jonkinlaisena käskynä ja rauhoitti menoa hieman. Tämän testin jälkeen odotan entistä innokkaammin luonnetestiä (ja toki MH-kuvaustakin jos sellaiseen päästään), koska viettitestissä koiran reaktiot vahvistuivat maalimiehen käyttäytymisen mukaan.

Kotiin päästyämme raahauduimme kaikki yhdessä makkariin nukkumaan, ja vaikka Kinnas oli onnesta soikeana nähdessään Tarton jälleen, hapannaama-Lola lopetti sen hepulileikit heti alkuunsa. Viettitesti väsytti jo ennestään väsynyttä Tartoa lisää, ja ehkä se on aikamoinen juniori vieläkin :D Kaiken lisäksi Tartolla on anaalirauhaset ilmeisesti tulehtuneet, joten ensi viikon ohjelmissa taitaa olla eläinlääkärireissu...

Ikiomat koirat

Lolan omistajan Pian kanssa allekirjoitettiin paperit, ja Lola on nyt ihan virallisesti mun ikioma koirani. Samalla rekisteröin Tarton Suomen Kennellittoon, joten tulevaisuudessa Tarton mahdolliset tulokset näkyvät jalostustietokannassa. Blogin sivupalkista koirien kuvia klikkaamalla pääsee nyt molempien omille sivuille jalostustietokantaan.

Tämä viikko menee myrskyä uhatessa ja synttäreitä järjestäessä, mutta sunnuntaina päivittelen tarkemmin viettitestauksesta, josta onnistuin nappaamaan Tartolle viimeisen paikan.

Juoksua ja juoksua

Vihdoin Tartokin on aloittanut juoksunsa, tällä kertaa ihan virallisesti ja todisteiden kera, eikä tarvitse ainakaan hetkeen selvitellä, että kenellä on juoksut vai onko kenelläkään.... Selkeästi juoksut vaikuttaa tyttöjen käytökseen. Leikit ovat muuttuneet juoksemisesta painimiseksi, molemmat ovat korvat pystyssä ja peppu ojossa ja jopa Lola on yrittänyt päästä hieman niskan päälle. Olen kuitenkin koittanut seurata leikkejä tarkkana ja mitään perusmurinoita suurempaa ei ole sattunut. Juoksut on kyllä ärsyttävä riesa, olin niin innoissani monesta eri treeniryhmästä ja nyt en voi mennä hetkeen mihinkään. Tokosta on muutenkin pitänyt pitää hieman "treenitaukoa", työvuorot osuvat niin inhottavasti treenien päälle ja kotona on iskenyt laiskuus. Ehkä suurin syy on kuitenkin se, että olen ihan hukassa käsiavun häivyttämisen kanssa seuraamisessa... Miten siitä nyt on yhtäkkiä tullut niin vaikeaa?

Tällä viikolla olenkin ottanut pitkästä aikaa Tarton kanssa kunnon kotitokoiluja, ja niin jäävät kuin kaukkaritkin sujuivat nätisti. Kaukkarithan on meidän lempiliike, ja Tarto oikein pakahtuu innosta istu-käskyä odottaessaan ja pompsahtaa ylös. Olen myös pikkuhiljaa ujuttanut (itseltäni salaa) noutoa mukaan treeneihin. Jätän siis Tarton parin metrin päähän kapula suussa odottamaan, ja sitten kutsun sen luokse. Tänään tapahtuikin jättiharppaus, sillä Tarppa palautti kapulan istumaen mun eteen! Jee!!
Juoksujen loputtua on kyllä pakko päästä jonnekin häiriöön treenaamaan, muuten me ei päästä kisaamaan ikinä. Muutenkin tuntuu siltä, että kisaaminen siirtyy kauemmas ja kauemmas, mutta koitan olla ottamatta mitään paineita. Kyllä sitä sitten ehtii...

Jos Tarton kanssa on treenaaminen jäänyt vähän vähemmällä, Lola on ainakin saanut oman osansa. Canicrossista innostuneena olen juoksennellut sen kanssa ympäriinsä tavoitteena kohottaa niin omaa kuin Lolankin kuntoa. Ja juoksulenkkien lisäksi olen sitten ulkoiluttanut tyttöjä muutenkin tavallista enemmän metsissä ja maankaatopaikalla, että lihakset saisivat mahdollisimman monipuolista treeniä. Teimme siis Samin kanssa sellaisen sopimuksen, että Sami harjoittelee Lolleron kanssa enemmän kisanomaista juoksua ja ylipäätänsä sitä, että Lola suostuu hänen kanssaan juoksemaan ja mä olen sitten vastuussa tuosta Lolan peruskunnon nostamisesta. Maanantain juoksulenkki taisi kuitenkin olla vähän liikaa, sillä Lola on aristellut reisiään sen jälkeen. Ilmeisesti "ei kipuu, ei hyötyy" -ajatusmaailma ei oikein ole iskostunut Lolan päähän ;) Olen sitten suosiolla tällä viikolla jättänyt juoksulenkit vähemmällä ja lisännyt muunlaista ulkoilua, vaan huomenna on juoksulenkki taas raukalla edessä. Ja jos ei muuten, niin ihan vaan uusien valjaiden testaamiseksi. Lolalla on ollut tähän asti käytössä Fetan vanhat t-valjaat, ja tiistaina ostin sitten Freemotionin Non-Stop -valjaat. Valjaat ovat siis kisavaatimukset täyttävät, ja ne sopivat sekä juoksuun että muihin vetolajeihin, eli ovat varmasti paremmat pulkkaa vedettäessäkin. Ja kaiken huipuksi sama koko sopi sekä Lolalle että Tartolle :)

Päätin myös hemmotella itseäni kunnollisilla maastojuoksukengillä. Löysinkin Stadiumista Adidaksen RESP TRAIL -maastojuoksukengät, joissa on gore tex -päällinen ja pohjan korkeiden nappuloiden ansiosta myös hyvä pito. Itseasiassa nämä kengät ovat syynä Lolan lihasjumiin, nämä jalassa on niin ihana painella ympäri Turkua etten huomannut antaa koiralle armoa :D Opiskelijabudjetti kiittää, kun kengistä jäi 129 euron lähtöhinnasta alennusten jälkeen maksettavaksi vain 63 euroa! Myös heijastinliivi on löytö Stadiumista. Juoksen yleensä iltamyöhään, ja autoilijatkin ovat näyttäneet peukkua meidän pimeässäloistavalle varustukselle.

Näillä varusteilla kelpaa siis juoksennella, ja toivon hartaasti ettei lunta tulisi vielä pitkään aikaan. Toisaalta talven lumihankijuoksu vasta hyvää treeniä onkin, voi Lola parka :)

Ekat canicross-treenit!

Vihdoin ja viimein sain Samin hieman innostumaan koiran kanssa juoksemisesta, ja sitten ilmoittauduinkin mukaan TPH:n canicrosstreeneihin. Ensimmäinen treenikerta oli tiistaina, enkä ennen lähtöä tiennyt yhtään mitä odottaa. Canicrosshan on laji, jossa kisaamisesta olen haaveillut jo Fetan aikoina. Fetan kanssa laji ei kuitenkaan olisi onnistunut sen selkävaivojen vuoksi, ja eihän sitä saanut laukallekaan. Lenkkeilin silloin kuitenkin paljon vetovyön kanssa, ja hankin kunnon varusteet tulevaisuuden kisoja silmälläpitäen.

Treenit pidettiin Orikedon pururadalla, ja paikalle koirakoita oli saapunut ohjaajien lisäksi noin kymmenen. Päävetäjänä treeneissä toimii Matti Hallikainen, joka itse kisaa lajissa belginsä kanssa. Koska onnistuin telomaan töissä käteni, sain hyvän lisäperustelun sille miksi juuri Samin pitää nyt juosta eikä minun (koska juoksemisessa tarvitaan kättä, heheheh). Lollis pääsikin kokeilemaan juoksua ensimmäisenä. Menin 20 metrin päähän odottamaan, ja Sami ja Lola juoksivat sitten mun luokse. Tarkoitus tuossa treenissä on opettaa koiralle koko homman tarkoitus ja tapa lähteä liikkeelle, siis mahdollisimman kovaa. Aluksi treeneissä käytetään palkkaa (tässä tapauksessa se olin siis minä), mutta kun koira ymmärtää idean ei palkkaa enää tarvita. Lola ja Sami juoksivatkin upeasti ja todella kovaa! :D

Seuraavaksi oli sitten muiden koirakoiden vuoro kokeilla samaa. Lola innostui touhusta todella, ja se kävi aivan hurjilla kierroksilla, kun muut koirat juoksivat. En ole ennen nähnyt sen haukkuvan ja pomppivan sellaisessa vireessä, enkä todellakaan kieltänyt sitä kun se kerrankin oli innoissaan. Seuraava juoksupätkä ei sujunut ihan niin mallikkaasti, sillä jäin Samin selän taakse nähdäkseni jos juokseminen sujuisi ilman minua... Valitettavasti pari metriä juostuaan Lola totesi ettei sujunut, teki U-käännöksen ja samalla lennätti Samin ojaan :)))) Vihaisten katseiden saattelemana kävelin siis taas kutsumaan Lolaa ja taas juoksu sujui! Viimeisenä treeninä koko porukka juoksi koko pururadan (1,5 km) ja jäin suosiolla parkkipaikalle odottelemaan ja ihastelemaan kisavarusteita. Kun olin poissa näkyvistä, Lolankin juoksu oli sujunut hyvin :)

Treeneistä jäi kokonaisuudessaan tosi hyvä mieli, ja parasta oli autuaan onnellinen ilme Lolan kasvoilla :D Olisin niin iloinen jos sillekin löytyisi joku oma "laji", ja tietenkin on mukavaa, kun Samikin osallistuu koirajuttuihin jotenkin. Jos kaikki vaan menee hyvin, tarkoituksena olisi ihan ehdottomasti päästä kisaamaan. Samin kunnossa ei paranneltavaa ole, mutta Lolan peruskunto ei ole tällä hetkellä erityisen hyvä ja se on vähän liian laihassa kunnossa (27 kg).

Viime viikolla arkipäivät menivät töissä, joten aikaa suurempaan urheiluun ei ollut. Kaiken lisäksi karkasimme Samin kanssa laivalle torstaina, joten tytöt (myös Kinnas) pääsivät mummolaan hoitoon. Ilmeisesti yökyläily oli sujunut hyvin jopa Kintaan osalta, ja Sami sai rauhassa toipua tyttöjen kanssa loppuviikon, kun mä jatkoin hampurilaisten tekoa... Tänään aloitimme sitten virallisesti Lolan kunnonkohotusprojektin ja teimme reippaan parin tunnin lenkin metsässä ja maankaatopaikalla ja kiusasimme koiria jopa ylämakijuoksulla. Seuraavat canicross-treenit ovat jo ensi tiistaina, ja lupasin hankkia Lolalle kunnolliset juoksuvaljaat. Päivittelen niistä sitten tarkemmin kunhan löydän sopivat.

Lopuksi vielä vähän parasta lenkkimusiikkia!

Agilitykuumetta ja uusi tokoryhmä

Mulle on jostain syystä iskenyt hirveä tarve päästä Tarton kanssa "jatkamaan" agilityä, ja olen päivän aikana naputellut sähköposteja vähän kaikkialle päästäkseni johonkin ryhmään. Tartohan oli agilityn pentukurssilla keväällä, muttei nuoren ikänsä vuoksi voinut vielä hyppiä täyskorkeita esteitä tai mennä a-estettä, mutta ehkä me päästään johonkin treenaamaan siitä huolimatta. Turussa on kyllä mahtava valikoima agilityhalleja ja lajin koulutustarjontaa. Olen seurannut agilityä kuitenkin melko paljon ja harrastanutkin silloin joskus Miran ja Fetan kanssa, joten en ihan mihin tahansa halua mennä, mutta epäilen ettei Jouni Oreniuskaan ota Tarppaa koulutettavakseen ihan kauniisti pyytämällä, höh. Äidin harrastamisen seurauksena olen siis pyörinyt agilitykentillä ihan pienestä pitäen, ja teen kaikkeni käyttääkseni mahdollisia suhteita hyväkseni 8)

Agilityryhmää odottaessa tokoilu jatkuu, ja tänään oltiin ekaa kertaa TSAU:n tokoryhmässä. Olin etukäteen tosi innoissani, mutta ensimmäinen kerta ei ihan täyttänyt odotuksiani. Meidät pistettiin Tarton kanssa aloittelevien ryhmään ja sellaisiahan me ollaankin, mutta mutta. Treenit tosin menivät tosi hyvin, eikä Tarto ottanut muista koirista tai hallista häiriötä. Eniten häiriötä aiheutti agilityputket, joihin oli selkeästi aivan pakko päästä :D Treenasimme jääviä, hyppyä, noutoa ja paikallaoloa (yksittäin) sekä lopuksi vielä luoksetuloa. Noutoa lukuunottamatta kaikki meni kivasti, ja hypystä olen erityisen iloinen. Kirjoittelin aikaisemmin siitä, miten hyppyesteen puute vaikeuttaa treenaamista, mutta nyt parille treenikerralla olen saanut perusteet iskettyä Tarton kalloon ja se hyppää innoissaan. Kaiken lisäksi se hypyn jälkeen kääntyy mua päin ja pysyy siinä paikoillaan automaattisesti? Ilmeisesti Tarto on koulutuksessa askeleen edellä, mutta ei haittaa! Paikallamakuussa se lähti ensimmäisellä kerralla hiippailemaan perääni, eikä se todellakaan ollut mitään epävarmuutta vaan mielenilmaus. Halli on täynnä putkia ja keppejä ja vaikka mitä ihanaa, joten paikallamakuu oli ilmeisesti tylsä valinta ;) Laitoin Tarton siis takaisin paikallaoloon, otin pari helppoa vauvatreeniä ja sitten se taas jaksoikin pysyä.

Tokoilun loputtua otin Tarton kanssa pari hyppysarjaa ja tietenkin sitä putkea, ja heitin iloisen koiran takaisin autoon. Lollero oli mukana ja pääsi sekin ottamaan putkea ja hyppäämään, raukkaparka oli aivan onnesta soikeana :D Mulle iski viikonlopun aikana aivan hirveä flunssa ja Sami on saunaillassa, joten oli hyvä saada molemmat tytöt väsytettyä kunnolla. Koko ilta (ja huominen päivä) onkin ohjelmassa pelkkää lepäilyä ja toipumista, jospa tauti menisi ohi yhtä nopeasti kuin se on alkanut. Ei kyllä haittaa ollenkaan niin paljon olla kipeänä, kun on tällaiset seurasairastajat kotona. Vaikka Tartokin on tuollainen elohiiri, se tulee mun perässä makkariin vauhdilla ja kellii oikein tyytyväisenä kainalossa vaikka koko päivän.

Kaiken lisäksi sain tällä viikolla hyviä uutisia, Lolasta tulee ihan virallisesti mun koira kunhan saadaan paperihommat hoidettua. Ihana Lollis <3

Tarto 1 wee!

Tartolla oli eilen 1 -vuotissynttärit, huh huh! Tuntuu kuluneen ikuisuus siitä, kun Tiina alkoi puhumaan pentuesuunnitelmistaan ja varsinkin siitä, kun Queeni-neiti suvaitsi aloittaa juoksunsa. Sitten vielä astutusreissu, ultran odotus, pentujen syntymä ja sukupuolijakauman jännitys. Pentujen odottaminen on hirveää! :D Kaiken lisäksi Tarton lyhyt elämä on ollut melkoista jännitystä jo itsessään ja on ollut hetkiä, kun en edes uskonut tämän päivän koittavan... Fetan sairastumisen ja Tarton ksylitolimyrkytyksen jälkeen musta on tullut koirien terveysongelmien suhteen hermoraunio, ja tytöt ovat ihailtavasti tottuneet siihen, että häiritsen niiden unta säännöllisin väliajoin hengitystä kuunnellen ja lämpöä mitaten milloin mistäkin päästä ;)

Kun talvella läksimme pentua valitsemaan, en vielä paluumatkallakaan ollut varma siitä, oliko valintani varmasti oikea. Tiesin kyllä sen, että Tarto on huippupentu, mutta niin olivat ne kaikki muutkin. Ruskeapantaista poikaa pohdin monesti mielessäni, mutta Tarton tultua meille en ole kertaakaan katunut. Se on kaunis, uskomattoman nopea oppimaan, leikkisä, taistelutahtoinen, innokas tekemään hommia ja ennen kaikkea hyväntuulinen. Tarton sosiaalisuus ja aurinkoisuus ovat olleet jopa hieman kulttuurishokki, Fetahan oli hyvin totinen koira ja Lolankin hyväntuulisuus on melko sattumanvaraista ;) Paras piirre Tartossa on tosiaan kuitenkin sen oppimiskyky ja ahkeruus, ja tiedostan varsin hyvin sen, että koiran kyvyt eivät ainakaan harrastamista tai kisaamista tule rajoittamaan. Tämän seurauksena olen siis alkanut jopa tallomaan jälkeä, kun en enää kestänyt sitä, että koirassa on kykyä ja olen itse ainoana esteenä treenaamiselle...

Edelleen PK -tapahtumissa käydessäni tunnen olevani totaalisen väärässä paikassa, ja se metrinen hyppy kauhistuttaa. Onneksi on kuitenkin TOKO, joka varmasti tulee olemaan meidän "päälaji", kunhan joskus kisaamaan päästään. Mitään kisoja ei vielä ole lyöty lukkoon, haluan tällä kertaa pohjustaa kaiken mahdollisimman hyvin jottei koetilanteessa tarvitse sitten ihmetellä miksei koira tee mitä pitää. Treenisuunnitelmat näyttävät syksyn osalta todella lupaavilta, pääsimme vielä yhteen tokoryhmään ja toinenkin on suunnitteilla :)

Pikkuhiljaa Tartossa on ollut havaittavissa jonkinlaista aikuistumista, se käyttäytyy hieman järkevämmin ja rauhoittuu nopeammin ja se on helppo ottaa mukaan mihin vaan. Tämä ei kuitenkin tarkoita, etteikö se olisi kotonakin yhtä touhukas kuin ennekin ja viiden minuutin sisällä se ehtii tekemään niin paljon... Joskus onkin vaan hauska istua sohvalla ja seurata kun Tarppa ehtii lyhyen hetken aikana puremaan Lolaa, hakemaan pallon, hyppäämään sohvalle, jahtaamaan Kinnasta, kiipeämään raapimispuulle katsomaan ulos ikkunasta ja taas puremaan Lolaa. Kaikesta huolimatta Tarto ja Lola ovat ihan parhaat kaverit, ja jos Lola on paras leikkiseura ulkona niin Kinnas on sisällä. Kun Lolalla (ja mahdollisesti Tartollakin) oli juoksut, niiden leikit menivät hieman tavallista rajummiksi ja pelkäsin jo, että ne ottaisivat yhteenkin, mutta ei sentään. Tarto on selkeästi porukan pomo, mutta kun kaikki ovat järjestykseen tyytyväisiä niin mikäs siinä :)

Hurjat onnittelut siis koko B -pentueelle, ja erityiskiitos Tiina upeasta koirasta! <3

Kuvia!

MUSH B.A.R.F

MUSH:lla on käynnissä kampanja, jolla saat helposti lunastettua koirallesi ilmaisen B.A.R.F -aterian lähimmästä eläintarvikeliikkeestä. Käykää siis kaikki lunastamassa helposti herkkuateria! Aterin lunastaminen on helppoa, ja sen voi tehdä täällä.

Toko-osaamisen kartoitus

Tokotreenit Tarton kanssa sujuvat edelleen yhtä hienosti kuin tähänkin asti, eikä Tartolle ole (ainakaan vielä) tullut nuorille koirille tyypillistä "unohdin kaiken mitä on opetettu" -vaihetta. Olen myös pikkuhiljaa koittanut jättää vinkupallopalkan vähemmälle, se saa Tarpan helposti ylikierroksille, ja yleensä pallon saa palkaksi viimeisen liikkeen jälkeen. Osallistuin myös Lentsun avoimen luokan nettitokokurssille ja odotan innolla sen antia. TPH:n tokokoulutuksiin päästään osallistumaan vihdoinkin tällä viikolla, ja muutenkin treeniseuraa on alkanut löytyä kiitettävästi.

paikallamakuu

Tarto on pennusta asti sisäistänyt tämän liikkeen hyvin, mutta mentiin hieman takapakkia keväällä, kun treenasimme yhdessä äidin kanssa. Äidin treenatessa avoluokkaa Tartolle oli hieman liikaa se, että äiti meni piiloon ja se alkoi välillä hiippailla pois paikaltaan mun luokse. Nyt ongelma on saatu kuriin, ja viime sunnuntaina otettiin pitkästä aikaa paikallaolo (lähes) vieraan koiran kanssa ja se meni hienosti. Jee!

seuraaminen

Käytän edelleen apuna kättä vyötäröllä, mutta pikkuhiljaa sitäkin saisi alkaa häivyttämään pois. Seuraaminen on nättiä ja innokasta, ja myös käännökset sujuvat hyvin. Mikään idioottivarma liike tämä ei kuitenkaan vielä ole ja innostuessaan Tarto alkaa edistämään. Onneksi se hokaa virheen yleensä heti ja palaa paikallaan. Tajusin vähän aikaa sitten, etten ole treenannut tätä ollenkaan remmissa, sitä voisi ehkä kokeilla myös ;)

jäävät (maahan/seisomaan)

Liikkeestä seisominen on ollut lähes valmis liike jo pitkään, nyt treenin alla on se, että Tarto pysyy varmasti paikallaan kun palaan sen luokse. Maahanmenosta en ole vielä saanut niin nopeaa kuin haluaisin sen olevan, mutta myös tämän liikkeen perusteet on varmasti hallussa.

hyppy

Tätä me ei osata lainkaan! Suunnitelmani varastaa hyppyeste epäonnistui, joten treenaaminen ilman estettä tuottaa hankaluuksia :D Tarton hyppykerrat on laskettavissa yhden käden sormilla, joten jokin ratkaisu pitäisi keksiä. Ja hyppyesteitä otetaan vastaan!

kaukkarit

Tämä on meidän superliike, Tartosta kaukkarit on hurjan hauskoja, ja istu-maahan -käskyt sujuvat ongelmitta. Etäisyyttä on nyt n. 2 metriä, ja vapautan sen takapalkalle.

ruutu

Ruutu alkaa olla hyvällä mallilla ja vauhtia riittää. Treenaan edelleen suoraan ruutuun vapauttamista palkalle, sekä ruudussa maahanmenoa. Usein laitan ruudun pystyyn heti alussa ja jätän sen sitten viimeiseksi liikkeeksi, jääpähän ainakin treeneistä hyvä mieli.

luoksetulo

Välillä annan tässä vielä käsiapua niin, että Tarto tulee varmasti suoraan eteeni eikä jysäytä päin. Vauhtia siis riittää... Pysähtyminen sujuu myös hienosti, mutten ole vielä päättänyt käytänkö käskyä vai käsimerkkiä.

nouto

Tarto pitää hyvin kapulaa suussaan, oli se sitten puinen tai metallinen. Siitä ei sitten ollakaan juuri edetty mihinkään. Muutamia vauhtitreenejä olen tehnyt niin, että kapulaa palauttaessaan heitän sille palkan, ja ne ovat menneen hyvin.


Etenkin alokasluokan liikkeiden osalta edessä on hienosäätöä ja ennen kaikkea häiriön lisäämistä. En ole treenannut moneen kuukauteen liikkurin käskytyksellä, ja paikallaolossa pitäisi kai olla muitakin koiria kuin Tarto... Myös luoksepäästävyyttä ei olla harjoiteltu ollenkaan, vaikken nyt usko siinä mitään ongelmia olevan. Pikkuhiljaa pitäisi palkkaamista vähentää ja muuttaa treenejä kokeenomaisiksi. Niin paljon tehtävää! Tarto on kuitenkin helppo koira treenata, eikä tarvitse murehtia sen vireen nostattamista, sillä se palkkautuu jo tekemisestä itsestään.

Tällä viikolla olen vihdoin innostunut tallomaan myös jälkeä, vaikka koenkin vaikeuksia löytää sitä PK-ihmistä itsestäni. Tänään pidettiin kuitenkin välipäivä kaikesta treenaamisesta (ainakin melkein), kun Tartolla oli treffit ihanan n. kolmekuukautisen suomenlapinkoirapojan kanssa. Tartolla ja leikkikaverilla synkkasi heti, ja ne painoivat pientä pihaa ympärillä hullun lailla. Oli mukavaa huomata miten hienosti Tarto mukautti leikkinsä nuoremman kaverinsa mukaan.

Tämän viikon aikana on tarkoitus treenata vielä monta kertaa niin tokoa kuin jälkeäkin, ja koitan loppuviikosta saada tänne myös hieman kuvamateriaalia omien kehujeni todisteeksi...

Pikavisiitti Tampereelle ja (kenties) esimakua luonnetestistä?

Tänään pakkasimme koirat autoon, tipautimme Lolan Samin vanhempien luo hoitoon ja jatkoimme matkaa Tarton kanssa Tampereelle ryhmänäyttelyyn. Halusin siis viedä Tarton ainakin yhteen näyttelyyn vielä tämän vuoden puolella, jotta saisin arvostelun sen rakenteesta (kun en itse noista jutuista niin ymmärrä) ja näkisin onko näyttelytreeni tuottanut tulosta meidän kummankaan kohdalla ;)

Tuomarina oli siis Irina Poletaeva, ja briardeja oli yhteensä neljä. Tarto esiintyi mielestäni oikein kauniisti, muutaman riehakkaan alkupompun jälkeen se muisti mikä on homman nimi, ja liikkui ihan kauniisti. Yllätyin hieman siitä, miten kauniisti se seisoi paikoillaan niin tuomarin tutkiessa kuin kirjoittaessa (pitkääään) arvostelua. Ilmeisesti mulla on yleensä niin huonot eväät, että taskussa lämmenneet nakit saivat sen jähmettymään onnesta :D

Tässä Tarton arvostelu:

" Very good type. Very feminine. Too straight in front. Scissor bite. Absense 2lower P4. Good neck, topline could be more stable. Holding tail too high in movement.
Needs better forechest. Enough angulated behind. Very well presented. Disqualification because of missing teeth."

Tarto sai siis puuttuvien hampaidensa takia harmaan nauhan eli hylätyn. Tuomari tutki hampaat kyllä todella perinpohjaisesti poskiin asti ja pahoitteli sitten jälkeenpäin kun ei voi muuta arvostelua antaa. Minua tilanne ei juurikaan haitannut, tuomari teki niin kuin kuuluukiin tehdä :D Kaiken lisäksi olin aivan huumassa Tarton käyttäytymisestä joten en juuri jaksanut masentua arvostelusta :D Eihän se muutenkaan mitenkään loistava ole, enkä itseasiassa ole tätä ennen uhrannut ajatustakaan sen
etuosaan tai mahdollisiin puutteisiin?

Näin vakava hammaspuutos tietenkin harmittaa ihan älyttömästi, etenkin kun Tarto on mielestäni niin kaunis koira. Eniten kuitenkin toivon, ettei se viittaa muihin ongelmiin esimerkiksi luustossa tai sisäelimissä. Hammaspuutos ei kuitenkaan onneksi vaikuta muuhun harrastamiseen, ja tarkoitus olisi, että seuraavan kerran ollaan kehässä ihan eri lajin yhteydessä... Tarton ulkonäkö kuitenkin herätti huomiota näyttelypaikalla muuten, ja eräs ulkomuototuomarina toiminut nainen tuli ihastelemaan Tarppaa ja antamaan vinkkejä siihen, miten sen turkista saa parhaat puolet esiin. Näyttelyreissu jäi siis odotetusti aika lyhyeksi, ja pääsin opastamaan Samia yhdessä koirareissujen tärkeimmässä osa-alueessa, nimittäin huoltisruokailuissa koiran kanssa :D Reissun aikana oli ihan selkeästi huomattavissa se, miten Tartosta on mahdollisesti kasvamassa ihan aikuinen koira, sillä niin helppoa sen kanssa liikkuminen oli. Ylimääräinen riehuminen vähenee kerta kerralta, eikä se esimerkiksi näyttelyalueella juurikaan kiinnittänyt muihin koiriin huomiota.

Lolan hoitoon pyydettiin jälleen kerran lisäaikaa ja menimme vasta illalla myöhään hakemaan väsyneen tytön kotiin. Lollis oli saanut herkutella ja olla pihalla melkein koko päivän, ja oli aivan rättiväsynyt kun menimme hakemaan sitä. En vaan saa tarpeekseni siitä, kun molemmista tytöistä näkee miten väsyneitä ja onnellisia ne ovat mukavan päivän jälkeen :)

Lähtöä tehdessämme metsiköstä pihan takaa kuului rapinaa ja askeleita. Äänet vaikuttivat kuuluvan ihmiselle, ja Sami koitti taskulampun kanssa tiirailla mitä oikein tapahtuu. Suurimman yllätyksen aiheutti kuitenkin Tarto, joka nousi mahtavaan ryhtiin ja aloitti matalan, koiramaisen varoitushaukun. Tartohan on välillä puhissut kuvitteellisille möröille, nyt hihnan päässä ei ollutkaan mikään typerä pentu vaan ihan oikea koira! Kun äänet lakkasivat, myös Tarto rentoutui ja oli taas oma pirteä itsensä - tilanne oli siis selkeästi ohi. Aika hyvältä siis vaikuttaa luonnetestiä varten, eikö :)

Voihan nenäpunkki...

Lola oli taas yökyläilemässä Auran seurana, ja Tarton kanssa saimme harjoitella rauhallisia koti-iltoja. Erikseen ne ovat molemmat niin kiltisti, vaan yhdessä täällä kotona on aikamoinen meno päällä. Eniten olen yllättynyt siitä, miten kaikki hepulikohtaukset eivät olekaan Tarton aloittamia, vaan Lollis on ihan yhtä lapsellinen ja haastaa toista takapuoli pystyssä. Kurinpitoa pitää lisätä siis tyttöjen kohdalla, mutta myös kodin ulkopuolella, kun tuntuu, että nuo vanhukset ottaisivat Lolan "hoitoon" ihan vaikka joka päivä :D Vaan minkäs teet, kun Hellis-Lollis vie sydämen...


Lola on jonkin aikaa ravistellut ja raaputellut päätänsä paljon, ja pari päivää sitten se aloitti jatkuvan niiskuttelun ja aivastelun. Viimeyönä Tarto liittyi kuoroon, joten ajelin taas Lietoon hakemaan molemmille Milbemax -kuurin nenäpunkin hoitoon. Eläinlääkärin mukaan hänelle on tullut soittoja nenäpunkista päivittäin, ja ilmeisesti päällä on jonkinlainen epidemia? Olin jo huolissani ensi viikon Tampereen näyttelystä, mutta lääkityksen aloittamisen jälkeen ei tartuntavaaraa ole (eli Tarto on pakko kammata sittenkin). Tänään siis Niisku ja Nuhanenä saavat ensimmäiset tablettinsa ja tulosten pitäisi näkyä heti. Eläinlääkäri lupaili tytöille mahdollista hajuaistia, mutta totesi sitten ettei se ole varmaankaan tarpeen kun ei ole oikeista koirista ole kyse ;)


Ainiin! On myös mahdollista, että Tarpalla alkanut juoksut. Se on jo jonkin aikaa pissannut tiheään, mutta myös läähätellyt ja tehnyt alapesuja tavallista enemmän. Mitään se ei kuitenkaan ole tiputellut enkä ole paperiinkaan saanut mitään tippoja pyyhittyä, joten mene ja tiedä... Myös Queenin juoksut ovat pienivuotoiset, kenties tyttö on tullut äitiinsä? Jokatapauksessa luulen, että paras tapa selvittää asia on hankkia vielä uroskoirakin, eipähän mene juoksut ohi jatkossa!

Laura & Lollis 1 v!

Lola on nyt ollut meillä vuoden päivät, enkä enää osaisi edes kuvitella elämää ilman sitä. Vaikka vuosi sitten pohdin Lolan ottamista paljonkin, on Lola ehtinyt osoittaa päätöksen olleen oikea moneen otteeseen. Myös kaikki ne tavoitteet, jotka Lolalle asetin sen tultua ovat toteutuneet: se on iloinen ja terve, se nauttii liikunnasta, on hyvin hallinnassa ja kaiken lisäksi painoa siltä on pudonnut vähän liikaakin jo. Ja sillä on pitkä turkki!

Nyt kun meillä on myös Tarto, on huomion jakaminen välillä hankalaa, mutta mielestäni molemmille koirilla on niin omat roolinsa ja tehtävänsä, että ne saavat olla mukana mahdollisimman paljon kaikessa. Lola on paras lenkkikaveri, ja olemme myös oppineet kunnioittamaan sen omia aikatauluja: Lola menee nukkumaan iltaruuan jälkeen ja herää sitten, kun kokee sen sopivaksi, ja siihen on turha puuttua :D Kuitenkin Lolan paras ominaisuus on sen sosiaalisuus ja nöyryys, se on loistava terapiakoira niin ihmisille kuin muille eläimille, ja esimerkiksi viime aikoina olen usein vienyt Lolan vanhempieni luokse tassuvaivaisen Auran seuraksi. Näiden piirteidensä vuoksi se on ollut myös mahtava koira erilaisissa vetotapahtumissa, ja odotan innolla ensitalven mahdollista Muumimaailma -reissua.

Kuten alussa ajattelinkin, en Lolan kanssa ole sen suuremmin alkanut mitään treenata. Tietenkin nuo vetohommat ovat työtä koiralle siinä missä esimerkiksi tokokin, ja niissä Lola on selkeästi osoittanut kykynsä tehdä hommia. Vaikka Lola helposti viettäisi päivät lepäillen ja syöden, myös siitä näkee miten paljon se nauttii tekemisestä, kun sitä on tarjolla, ja uusin aluevaltaus on frisbeeleikit. Olen Tartolle heitellyt frisbeetä melko paljon, ja ihan vitsillä kokeilin samaa sitten Lolallekin. Yllätys oli aika suuri kun Lollero painoi sata lasissa frisbeen perään kerta toisensa jälkeen, ja lopuksi vielä puri koko paskan rikki, kun se ei tahtonut irrota maasta...

Nyt kun Lolan turkki on kasvanut, siitä on mielestäni tullut oikein kaunis. Väriltään se on hieman liian vaalea, mutta sillä on kaunis maski ja ainakin turkki on kauttaaltaan tasavärinen. Tänävuonna Lola korkkasikin näyttelyuransa Hyvinkäällä, ja uskoisin että ensivuoden puolella voisin viedä sen jo vaikka erkkariinkin ihan jo Chaccado -edustuksen nimissä :D Näyttelyiden lisäksi bongailen aina sadepäivän mätsäreitä, niistä on helpompi käydä keräilemässä palkinnot pois ;)

Kaikesta tästä lässytyksestä huolimatta Lola osaa siis edelleen olla pirullinen ja se kiukuttelee välillä kuin viimeistä päivää. Lolaa ei esimerkiksi voi jättää puuhun kiinni jos teen Tarton kanssa jotain, se aloittaa järjettömän metelin eikä sitä saa hiljaiseksi millään. Siis namit, käskyt, väkivalta, mikään ei auta jos Lolalla on mielestään asiat huonosti... :D

Tässä pari videota vielä apinakaksosten menosta:

Biotiiniahmatti ja kesäkuvia

Ilmoitin Tarton näyttelyyn, ja kenties sen seurauksena Tarto oli päättänyt vetää loppupurkin biotiinia ihan omin neuvoin. Ksylitolimyrkytyksestä viisastuneena olen pitänyt kaikki koirien pillerit yms. yläkaapissa, mutta en ole tullut ajatelleeksi Kinnasta, jonka ruuat ovat samassa kaapissa ja joka osaa siis tuon kaapin avata. Ainut kuviteltavissa oleva kuvio on siis se, että nämä idioottisirkuseläimet ovat työskennelleet keskenään, sillä muistan hyvin vielä tarkastaneeni kaapin oven olevan kiinni ennen töihinlähtöäni. Tämän lisäksi Tarppa oli löytänyt pari suklaaliköörikohvehtia. Onneksi biotiinia oli kuitenkin purkissa jäljellä ehkä viisi tablettia, ja se on vesiliukoista. Suklaasta taas selvittiin syöttämällä lääkehiiltä, joten päivän sana onkin ehdottomasti hiilikakka.

Tarton käytös on kyllä todella ärsyttävää, ja tietenkin vaarallista. Ilmeisesti ongelmia tulee kuitenkin vain silloin, kun jotain syötävää on saatavilla, sillä yleensä molemmat tytöt ovat käyttäytyneet nätisti ja tulevat ihan unisina ovelle vastaan. Jatkossa on kuitenkin oltava entistä tarkempana siinä, ettei mitään jätetä esille, lääkkeet menevät Kintaan ulottumattomiin ja taitaapa kissanruuatkin vaihtaa paikkaa. Aion myös ennen töihinlähtöä tehdä Tarton kanssa aina jotain, joka väsyttää sen aivan totaalisesti (?) ja ehkä jättää kotiin jotain luvallista syötävää, kuten kongin. Aivan vielä en suostu uskomaan, että meillä olisi mitään suurta ongelmaa yksinjäämisen kanssa ja varmasti kaikki johtuu myös siitä, että koirat hyvin harvoin joutuvat edes olemaan yksin.

Tänään saan nauttia harvinaisesta vapaapäivästä ja kuuman ilman kunniaksi tytöt pääsivät uimaan! :)

Kesätouhuja!

Tällaista se sitten kai on, kun omistaa työkoiran: koko ajan tulee kutsuja ja hälytyksiä... :D Toisin sanoen Lolaa pyydettiin taas kärrykoiraksi, ja tällä kertaa Paimioon Nairakosken voimakonepäiville! Kun sitten lauantaiaamuna kymmeneltä löysin itseni traktoreiden, hiehojen, alpakoiden ja tsädääm Kike Elomaan keskeltä piti taas miettiä, mihin sitä koiratouhuissa oikein päätyykään. Lola ei ole siis ennen vetänyt rattaita, mutta jälleen kerran se käyttäytyi kuin unelma, eikä perässä roikkuneet kärryt häirinneet sen menoa lainkaan. Toisaalta Lola ei olekaan kovin meneväistä sorttia ;) Tarton kanssa olen jo ehtinyt tottumaan siihen, että kaikkea ihmetellään ja kaikkien luo pitää päästä ja kaikki on kivaa ja ihmeellistä, joten oli ylipäätänsä oli ihanaa olla rauhallisen Lolan kanssa liikenteessä. Myös varsinaiset hommat Lola hoiti kunnialla kotiin. Se tiesi heti homman nimen ja veti lapsia kuin vanha tekijä.

Teemapäivä veti kuitenkin puoleensa enemmän raavaita farmarimiehiä kuin lapsia, joten Lola ja vetokaverina ollut saksanpaimenkoira Eetu pääsivät aika helpolla, mikä oli hyvä, kun sää muuttui päivän aikana todella kuumaksi. Ihan toimettomaksi koirat eivät silti jääneet, vaan olivat jatkuvan halailun ja ihastelun kohteena. Tulen aina niin hyvälle päälle, kun Lola saa olla lasten keskellä, siitä oikein näkee miten se nauttii :)


Paimiosta kotiuduttuamme nappasin Tarton ja Samin mukaan, ja kävimme vielä uittamassa koirat. Menimme Uittamon tanssilavan viereen pienelle rantapläntille aivan uimarannan viereen, ja tytöt olivat innoissaan. Tartohan käyttäytyy vedessä niin kuin koiran kuuluukin - se hakee kepin vedestä ja tuo sen sitten heitettäväksi uudelleen. Lola on paljon persoonallisempi, se pluttaa rantavedessä, työntää pään upoksiin ja auraa vettä kuonollaan? Lolallahan katkesi kannuskynsi noin kuukausi sitten, eikä se ole voinut päästä uimaan, ja ehkä sen seurauksena se päätyi vahtimaan vesialuetta tiukasti. Se nimittäin marssi vedessä edestakaisin ja haukkui ja ulvoi yksinään kovaan ääneen... Ja jos Tarto tuli lähelle niin sen haukkuminen vaan yltyi, vaan minkäs teet kun on kyseessä Lolan meri :D Lopulta Lola piti väkivalloin repiä vedestä pois, kun raukkaparka olisi ulvonut siellä äänensä käheäksi. Ehkä ensi kerralla saan ikuistettua hetken videolle!

Nyt kun mun loma on ohi, Sami on valittanut tyttöjen käyttäytyvän huonosti, ja tilanteen olevan lähinnä tällainen:




Ensi viikolla on Tarton verikontrolli, joten pitäkäähän kaikki peukkuja pystyssä!

Enkelikoira Mira

Eilen oli surullinen päivä, sillä äitini Mira -briardi laitettiin ikiuneen. Vaikka mummokoiran vointi on tämän kevään aikana tasaisesti huonontunut ja päätökseen on voinut valmistautua, on ikävä kuitenkin suuri. Mira oli myös perheemme ensimmäinen briardi, ja todella osoitti millainen sekopäinen, touhukas, vilkas ja jääräpäinen rotu briardi onkaan <3 Toisaalta olen myös onnellinen siitä, että Mira eli näinkin vanhaksi, ja sai nauttia todellisena matriarkkana vanhan koiran elämästä masu herkkuja pullollaan.

Samalla on myös myönnettävä, että ensimmäistä kertaa yli vuoteen oma oloni helpottui hieman, sillä haluan ajatella, että nyt Mira on pitämässä Fetalle seuraa <3.

Tässä muutamia kuvia tytöistä vuosien varrella: