Sulanmaan
valjakkolajit keskittyvät kevääseen ja syksyyn, ja päätin keskittyä nyt tänä
syksynä nimenomaan canicrossiin, ja unohtaa tokossa kisaamisen (ehkä) ainakin
kevääseen asti. Treenaaminen on kuitenkin ollut hankalaa, kun alkusyksy on
ollut niin täynnä suuria muutoksia; päiväkodin aloitus ja mun opintojen
jatkaminen, Samin opiskelu Lohjalla ja iltatyöt. Toisaalta nyt olen saanut
päivisin aikaa ulkoilla ihan uudella tavalla. Tuntuu siltä, että Ramoskin on
kiintynyt muhun paljon enemmän, kun ollaan ihan vaan kahdestaan käyty
metsälenkeille tai treenailemassa (tai vaan otettu päiväunia, heh).
Olin
alunperin suunnitellut osallistuvani kolmeen kisaan syksyn aikana, Jämijärvelle
harrastussarjaan, Janakkalaan harrastussarjaan ja Ohkolaan kilpailusarjaan. Valitettavasti
joudun kuitenkin skippaamaan Janakkalan, sillä samana viikonloppuna on
briardien MH -kuvaus, jonne Rampe on myös ilmoitettu.
Tänään aamulla lähdimme ajamaan kohti Jämijärveä koko perheen voimin, ja voi apua, miten paljon mua jännitti. Ihan tyhmäähän se on jännittää, kun ei kisassa tarvitse muuta kuin juosta eteenpäin koiran perässä (mutta ei se ole niin helppoa!).
Tänään aamulla lähdimme ajamaan kohti Jämijärveä koko perheen voimin, ja voi apua, miten paljon mua jännitti. Ihan tyhmäähän se on jännittää, kun ei kisassa tarvitse muuta kuin juosta eteenpäin koiran perässä (mutta ei se ole niin helppoa!).
Ramos
osallistui siis harrastussarjaan, jossa matka oli 3,3 km ja osallistujia
yhteensä neljä. Lähdettiin
toisena, ja Ramos sai ihan mielettömän hyvän lähdön. Vähän liiankin hyvän mun makuun, kun alku oli vielä alamäkeä... Levitin vaan käsiä saadakseni vähän ilmanvastusta ja jarruttaakseni vauhtia :'D
toisena, ja Ramos sai ihan mielettömän hyvän lähdön. Vähän liiankin hyvän mun makuun, kun alku oli vielä alamäkeä... Levitin vaan käsiä saadakseni vähän ilmanvastusta ja jarruttaakseni vauhtia :'D
Alun
jälkeen vauhti tasaantui ja sain aika hyvän tasaisen vauhdin päälle, mutta
Rampekin taisi startin jälkeen vähän mennä hapoille, sillä se siirtyi laukasta
pitkään raviin, ja sitä mentiinkin loppumatka. Ja kun vetoapu väheni niin
omakin vauhti hiljeni, ja aivan lopussa toinen TPH:n juoksija pääsi ohi (ja
hyvä niin, tekivät aivan huikean ajan). Ramos ehkä väsymyksestä johtuen vähän
jännitti ohitusta ja väisti aika reilustikin niin, että pysähdyttiin ohituksen
ajaksi. Toisaalta kunnollista ohitustreeniä ei ole alla yhtään, joten mielummin
reagoi sitten noin. Ja ohituksesta saatiin vielä hyvä buusti
loppusuoralle.
Olin
melko varma, että meidän juoksu meni ihan penkin alle, kun vauhti tippui
välillä niin reilusti,
mutta lopulta ajaksi varmistui 13:38, johon olen enemmän kuin tyytyväinen! Oma tavoitteeni oli päästä matka alle 15 minuuttiin, ja kun tiedän, ettei juoksu ollut ollenkaan meidän parasta vauhtia niin jatkossa ollaan vielä kovempia kisaajia. Sijoituimme kolmanneksi, ja kahden ensimmäisen juoksijan aika oli kaksi minuuttia kovempi, mutta hyvällä juoksulla mekin päästään varmasti samoihin aikoihin vielä.
mutta lopulta ajaksi varmistui 13:38, johon olen enemmän kuin tyytyväinen! Oma tavoitteeni oli päästä matka alle 15 minuuttiin, ja kun tiedän, ettei juoksu ollut ollenkaan meidän parasta vauhtia niin jatkossa ollaan vielä kovempia kisaajia. Sijoituimme kolmanneksi, ja kahden ensimmäisen juoksijan aika oli kaksi minuuttia kovempi, mutta hyvällä juoksulla mekin päästään varmasti samoihin aikoihin vielä.
Nyt tarvitaan siis paljon lisää treeniä muiden koirakoiden kanssa, sekä kunnonkohotusta sekä mulle että Ramokselle, ettei hyydytä heti hullun startin jälkeen. Mutta en voi tarpeeksi korostaa sitä, miten tyytyväinen olen tuohon hölmöön karvakasaan, se oli jälleen kerran ihan naurettavan helppo matkakumppani eikä stressaa kyllä mistään. Toki se näyttää aika koomiselta siellä kaikkien saksanseisojien keskellä, mutta ponnaripää edusti rotuaan oikein esimerkillisesti <3